Multa pyydettiin postausta jääkiekosta täällä joten täältä tulee! Pelasin siis tämän kauden kouluni joukkueessa ja kuten joukkuekuvasta huomaa olin ainoa tyttö (en oikeasti ollut noin lyhyt verrattuna poikiin, mulla vaan ei ollut luistimia sattuuneesta syystä). Tiettävästi olin myös historian ensimmäinen tyttö! Anyway. Kausi alkoi virallisesti marraskuussa joka poikkeaa Suomeen ihan älyttömän paljon, siellä kausi alkaa siinä syyskuun aikaan. Jäälle mentiin täällä silloin syyskuussa, siinä missä Suomessa heinä-elokuun vaihteessa. Mun ensimmäinen jää oli ihan kamala. Mun omat kamat Suomesta eivät olleet vielä saapuneet joten jätin ne treenit kesken. Paremmalla onnella kuitenkin seuraavalla viikolla jolloin jää sujui hyvin ja sain pojilta ja valmentajalta todella hyvän vastaan oton:) Syys-lokakuu treenattiin kerran viikossa jos en nyt ihan väärin muista. Marraskuussa oli viralliset try-outit mutta ketään jo joukkueessa ollutta ei jätetty pois.
Lokakuussa aloitettiin myös treenipelit. Meillä oli niitä suunnilleen kerran viikossa ja saatiin hyvää tuntumaa kauteen. Pitkästä aikaa joukkue oikeasti luotti siihen, että tästä tulee hyvä kausi ja meitä oli täydet neljä kenttää sekä kaksi maalivahtia. Viimeisin harkkapeli oli niin sanotusti se kaikista virallisin, tai peliaika oli normaali ja rutiinit oli ennen peliä normaalin runkosarja pelin tapaiset. Täällä päin on tapana, että pelipäivinä pukeudutaan. Pojille se tarkoittaa puvun housuja, kauluspaitaa ja useimmiten kravattia tai rusettia, mulle hametta ja paitaa. Me pukeuduttiin kouluun sekä hallille, jossa vaihdettiin sitten lämppäkamat päälle. Mulla oli siis hallilla oma koppi, joka oli erittäin tylsää. Usein se joukkuehenki ja hauskat jutut tapahtuu nimenomaan kopissa joten sellaisen missaaminen on aika ärsyttävää mutta minkäs teet:)
Niinkuin aikasemmin syksyllä jo kerroinkin, ensimmäinen peli oli sitten kaikella tapaa unohtumaton. Kaikki meni todella hyvin toisen erän loppupuolelle asti, koko joukkue oli todella pumped aloittamaan kauden. Se yksi vaihto sitten muutti koko vaihtovuotta aika lailla. En enää edes muista mikä tilanne oli ennen, mutta jokatapauksessa olin nousemassa jäältä ylös ja laittamassa painoa vasemmalle nilkalle, kunnes jotain meni pieleen ja nilkka vääntyi edestakaisin ja kaaduin uudestaan. Tunsin samantien miten se turposi, mutta kipu nyt ei ollut järkyttävä, samanlainen turpoaminen kävi Suomessa päivää ennen uutavuotta '13 joten arvelin sen olleen nivelsiteet. Jotenkin sain potkittua itseni vaihtopenkille odottamaan, että erä loppuu. Joukkueemme fysioterapeutti katsoi nilkkaani erätauolla, mutta osasi vain sanoa vaihtoehdoiksi nivelsiteiden repeämisen tai luun murtuman...Toivoin ettei ainakaan jälkimmäinen. Hallilta suoraan sairaalan ensiapuun jossa vietetiin seuraavat viisi tuntia. Tuloksena murtunut nilkka ja leikkaus päivää ennen Thanksgivingiä. Heti seuraavana päivänä olin kuitenkin kannustamassa pelissä, kun pelasimme yhden kauden hienoimmista peleistä! Seuraavana tiistaina pääsin ortopedille joka totesi, että toipumiseen menee noin 6 kuukautta. MITÄ. Ai että mun kausi olisi tässä ja pääsisin jäälle seuraavan kerran Suomessa. Ei onnistu. Leikkausaamuna sairaalassa oli hermot vähän kireällä. Jouduin odottamaan hirveän pitkään ja kaiken lisäksi tarvittiin omien vanhempien suostumus leikkaukseen, loistavaa koska isi oli työmatkalla ja äitilläkin oli töitä. Jokatapauksessa se leikkaus piti tehdä ja miksi tosta suostumuksesta kysyttiin vasta silloin...Sain onneksi isin kiinni ja leikkaus sujui hyvin, kai:D Ainakaan mitään sen kummempia ongelmia ei ole ollut...arpi vaan on ihan älyttömän pitkä.
Viikko leikkauksen jälkeen sain kipsin pois, joka olikin ihan järkyttävän kokoinen, ja tilalle tuli ns. on-off kipsi tai walker, se helpotti elämää aika paljon. Silloin aloin käydä myös fysioterapiassa kaksi kertaa viikossa. Kävin kuntoutuksen aikana katsomassa jokaisen pelin jonne oli mahdollisuus mennä. Missasin myös kaksi turnausta, joista molemmista tuli voitto, joten tottakai tuollainen oli henkisesti aika raskasta. En pystynyt tehdä sitä mitä kaikista eniten halusin. Tammikuun alussa sain kepit pois (luovuin niistä ennen lääkärin suositusta, mutta koska pystyin kävellä normaalisti ilman kipua niin miksi ei?) ja aloitettiin fysioterapiassa oikeasti tehdä töitä jotta pääsisin vielä pelaamaan. Puolitoista kuukautta kuntousta (lue:hikitreeni) kaksi kertaa viikosssa auttoi ja omasta mielestäni olisin ollut valmis jäälle paria viikkoa aikaisemmin. Sain kuitenkin hiihtoloma viikolla lääkäriltä vihdoin peliluvan! Samana päivänä jäälle ja en ole varmaan koskaan ollut niin onnellinen kaukaloon astuessa. Pojat olivat myös innoissaan ja iloisia, että pääsen vielä hetkeksi mukaan. Ehdin kaksiin treeneihin ennen runkosarjan loppua, meidän senior night peliä. Olihan se hienoa olla taas mukana! Seuraavalla viikolla vielä viimeiset treenit ja viimeinen peli. Sen jälkeen kausi oli loppu. Viimeisen pelin jälkeen jokainen kopissa oli hiljaa, osa pojista itki ja noh se oli rankka paikka lähes jokaiselle. Sitä ei pysty ymmärtämään jos ei ole itse kokenut samanlaista joskus. Itseäni ei huvittanut pelin jälkeen puhua kellekkään ja ainakin Suomessa se ei olisi ollut mitenkään ihmeellistä, ttäällä se tuli vissiin enemmän yllätyksenä koska ainakin Jenin mielestä ylireagoin, mutta tiesin ettei se vain ymmärtänyt. Mulla ei ole koskaan ollut noin tunteikasta kauden lopetusta kuin tämä oli. Jollain tavalla se oli vain omanlainen ja silloin tajusi ettei sitä aikaakaan ole täällä jäljellä niin paljoa.
Joka tapauksessa vaikka tää kausi oli raskas ja erittäin huono mun osalta koska virallisia pelejä kertyi ne kolme kappaletta. Oli tää kausi kuitenkin jotain mitä en tule koskaan unohtamaan, ja olisi se ollut niin ilman tuota loukkaantumistakin. Mulle oli upea kokemus päästä osaksi high school joukkuetta ja kokea, että kyllä ne pojat tällä puolellakin palloa ottaa mukaan joukkueeseen ihan saman arvoisena pelaajana kuin kaikki muutkin, mikä parasta, että pojat oli silloin oikeasti yllättyneitä mun tasosta ja loukkaantumisen jälkeen sain "Me tarvitaan sua" kommentteja :) Aika kattava postaushan tästä tuli, kirjoitin jopa ehkä enemmän kuin ajattelin, hah. Jos jäi vielä kysymyksiä niin kysykää ihmeessä :)
♡Niini
